Luin Meepun uutta blogia ja sain viimeisen sysäyksen kirjoittaa ajatuksiani jonnekin. Saa syyttää matkimisesta, ei se minua haittaa.

Nyt asianani on puhua eestinhevosten kasvatuksen surkeasta tilasta. Itselläni on tällä hetkellä kaksi eestinhevosta, tarkoitus olisi lisää hankkia. Kun aloitin kasvatuksen, otin asiakseni pyrkiä pitkiin ja mahdollisimman ehjiin sukuihin. Se tuntuu näin aluksi aivan mahdottomalta tehtävältä, katsokaa nyt Isabeliäkin. Kaksi polvea sukua on pisin suku jonka olen löytänyt ja itselleni saanut hankittua, ja sieltäkin puuttuu kahdet sivut ja kolme hevosta on jätetty täysin heitteille. Ainoastaan Tegelane EST on aktiivisessa käytössä Suvilla Abetalissa. Oikeastaan Isabelin suku on melkein yhtä tyhjän kanssa. Myös toinen eestinponini Begemot on surullista katseltavaa. Toinen vanhemmista on unohdettu, toisella kyllä on kisattu aivan valtavasti, mutta pelkään että sekin on jätetty lojumaan sillä kisoja löytyy tiheästi aina maaliskuuhun asti, jossa ne sitten loppuvat.

Ja sitten se, että nämä kaikki tuntuvat olevan jonkinlaista sukua toisilleen. Otin aluksi neljä eestinhevosta tallilleni, katsoin ensin vain sukujen pituutta enkä sieltä löytyviä nimiä, mutta kun sitten aloin miettiä mistä yhdistelmistä voitaisiin myöhemmin hankkia varsoja, tajusin että kaikki hevoset paitsi edellämainitut Isabel ja Begemot ovat sukua toisilleen. Eestinhevosten suvuissa on kahta nimeä aivan valtavasti, toinen niistä on tamma Tore Mote, nähtävästi ainoa uudemmista hevosista jolla on jonkinlaista meriittiä, nimittäin YLA3 -arvosana. Tuokin nykyään unohdettuna lojumaan. Toinen sitten on tämä Aimus EST, Begemotin himokisattu isä.

Etsiskelin VRL:n hevosrekisteristä eestinhevosia. Suurin osa sivuista itki eioota, hevoset olivat unohdettuja jostain vuodelta -02 tai kuolleita. Löysin muutama hyvin mielenkiintoista kolmen polven suvun omaavaa hevosta 2000-luvun alkupuolelta unohdettuina lojumaan, mm. Dart's Doran joka on varsin hupaisa ilmestys ikivanhoine arvonimineen. Tuon tamman jälkeläiset olisivat olleet kultaa jalostukseen, mutta näyttävät kaikki olevan unohdettuja ja kadonneita.

Ei voi muuta kuin yrittää kovasti ja pitkään, ehkä siitä joskus jotain tulee.