Eli Tijuana Stables ja Twh-orikatalogi viettävät täyttä taukoa niin kauan kuin toisin päätän. Nyt kävi näin, vaikka aina vannoin ettei kävisi.
No, onneksenne voin ainakin tarjota perusteellisen sepustuksen tauon syistä ja kertoa myös, että blogi ei suinkaan tule lopettamaan. Kirjoittamista kuitenkin nyt löytää vaikka tyhjästä nyhjäämällä jos ei muuten.
No, mikä sitten koituikaan virtuaaliheppailuni kohtaloksi? Aivan oikein, se oikea elämä. Kukaan ei arvaa miten tyhmältä tuntuu kun tajuaa taas, ettei mistään pitäisi koskaan sanoa mitään ei-tai-joo -mielipidettä koska se kuitenkin muuttuu joskus. Kuten Gin näyttää juuri kirjoittaneen, mustan ja valkoisen välillä on miljoona eri harmaan sävyä. Oikeasta elämästä olen joskus paasannut tyyliin "eisitätarttetyhmiäkaikkijotkavetoaasiihenplöö" mutta nyt kohtasin sen itse.
Elämäni tällä hetkellä on tarkemmin sanoen oikeat eläimet. Kun juoksen jyrsijälaumani ja kasvattieni kanssa oikeissa näyttelyissä, ne ansaitsevat oikeita ruusukkeita, pokaaleja, sertejä ja arvonimiä oikeilla perusteilla elävinä pitkään koulutetun virallisen tuomarin edessä, alkaa tuntua siltä että tällainen tavallinen datis on onnistunut löytämään jotain tekemistä.
Virtuaalihevonen voi olla VIR MV Ch YLA-I ARJ-I KRJ-I ERJ-I mitäliemitäliemitälie ilman omistajansa oikeaa panostusta tai kiintymystä, se voi saada sertejä vaikkei sitä olisi muistettu puoleen vuoteen, se voittaa pelkällä arvonnalla tai pistesysteemillä joka sekin pohjautuu arvontaan. Se voi hypätä 160cm esteitä ja kisata Intermediatea samaan aikaan unohtamatta tietenkään vaikeaa valjakkoajoa ja westerniä. Se voi saa vuoden ikäisenä kymmenen varsaa vuoden aikana, elää joko 30-vuotiaaksi tai kuopataan "tallin suuressa tulipalossa" kaiken nähneenä 10-vuotiaana.
Elävää eläintä täytyy hoitaa päivittäin, ruokkia, rakastaa. Sitä ei voi jättää viikoiksi lojumaan, sen luonnetta tai ulkonäköä ei voi vaihtaa lennossa jos se ei menesty näyttelyissä. Siihen palaa aikaa ja rahaa. Jälkeläiset ovat pitkä projekti vanhempien yhdistämisestä sopivien omistajien valitaan asti, eikä näitä jälkeläisiä voikaan jättää kuukausiksi omiin nurkkiin lojumaan jos ostajaa ei löydy (nyt jo sanotaan eläinkaupaksi tätä meidän kotia... :/).
Tämä oikea elämä on aiheuttanut kiinnostuksenpuutteen, joka minua on vaivannut vaihtelevasti jo kolmisen kuukautta. Toivon kuitenkin vilpittömästi, että viitsisin vielä jatkaa harrastuksen parissa joskus. Virtuaalimaailma on itsellään sen verran ihmeellinen järjestelmä, että ihmettelen kyllä jos pystyn sen joskus kokonaan jättämään taakseni.
Vaikka olenkin suurimmalle osalle virtuaaliharrastajille täysin tuntematon henkilö, tunnen kuitenkin saavuttaneeni sen verran itselleni tärkeitä tavoitteita, etten haluaisi heittää kaikkea täysin hukkaan. Vaikka Tijuana Stables on vasta reilun vuoden ikäinen, se on siitä huolimatta pitkäaikaisin virtuaaliprojektini koskaan ja ollut koko tämän ajan todella tiivis osa elämääni — enää en ole edes ajatellut perustavani uutta tallia, vaikka aina ennen sellainen innostus iskikin melkein kerran kuukaudessa. Olen jättänyt jälkeeni yhteensä 97 Tijuana's -hevosta 11 eri rodusta, enimmäkseen walkereita, kladrubeja ja saddlebredejä. Suuri osa kasvateistani löytyy toisilta harvinaisten rotujen kasvattajilta, joiden toivon käyttävän heppoja oikein ahkerasti jalostukseen jotta voisin ehkä joskus katsella niiden nimiä kaukana tulevien hevosten suvuissa — tai ehkä jatkaa myöhemmin siitä mihin jäin.
Blogi ei kuole. Kuihtuvien virtuaaliblogien surullista kantaa tulee elvyttää viimeiseen asti!
Kommentit