Näyttää olevan ikuinen vastakkainasettelu kisakalentereiden ja kisaamattomien ihmisten välillä. Kisakalentereilla tarkoitan juuri niitä metrien pituisia kalentereita, en niitä jotka ne keräävät hevosilleen, sillä kaikki tuntuvat nykyään painottavan, että onhan se 'vain arvontaa, ei se mitään merkitse'. Pakko myöntää, että tunnen itse kyllä ylpeyttä esimerkiksi Holkasta sillä se taitaa melkeinpä omistaa eniten sijoituksia kaikista omistamistani hevosista. Eihän 13 ole paljon verrattuna joihinkin, mutta minulle ihan riittämiin. Kilpailu ei ole pääasia, mutta hyvä keino kerätä meriittiä suvuttomille hevosille. En voi myöskään sanoa nauttivani osallistumisviestien kirjoittamisesta, tulosten etsimisestä tai kisojen muotoon laittamisesta, mutta kunhan vain kuitenkin kilpailen. Se tuntuu kuuluvan asiaan, ja tottapuhuen tuntisin oloni vain toimettomaksi suuren osan siitä ajasta jonka käytän kilpailemiseen jos en sitä tekisi. Ehkä voisin tietysti käyttää sen ajan vaikkapa mahtavien sukuselvitysten tai upeiden luonteitten kirjoittamiseen, mutta so what. Ei niistä sukuselvityksistäkään loppujen lopuksi ole apua ellei aio laatikseen mennä, ja laatikseen tarvitaan kilpailemista. Ja mihin tarvitaan laatiksia? Ikuisuuskysymyksiä.

Todettuamme, ettei edellisen tyylisiä turhauttavia ikuisuuskysymyksiä kannata pohtia ainakaan minun asemassani (en osaa muodostaa mielipiteitä asioista), pääsemmekin siirtymään asiasta kukkaruukkuun, josta minulla onkin vahvempi mielipide. Nimittäin ARJ -kilpailuista. Mikä niissä issikoissa on niiiiiin ihanaa? Tätä kysymystä pohtivat niin monet tennesseenwalkereiden, saddlebredien, national show horsejen, paso finojen sun muiden ylväiden askellajirotujen kannattajat. Suunnilleen puolet tällä hetkellä  ARJ:n kalenterissa olevista kilpailuista on suunnattu - niin, keille? - islanninhevosille. Jos sitä ei kalenterissa erikseen lue, niin viimeistään kisasivulla saa huomata luokkien olevan pelkkää passia, tölttiä ja 4-käyntiä. Tuurilla löytyy yksi vaivainen sekakäyntiluokka.  Muutenkin askellajirotujen kasvatus tuntuu olevan pahasti alamäessä. Piireissä pyörivät samat nimet, itse olen walkereiden puolella uusin kasvattaja ja kasvatukseni on häviävän pienimuotoista, enkä niitä vähiäkään kasvattejani saa menemään kaupaksi sitten millään. VTWY:n (walkereiden rotuyhdistys) foorumi on kerrassaan kuollut ja tietääkseni  Bayou'd Armens on luopunut walkereista suurimmaksi osaksi, ellei kokonaan. Onko tämä taantumus sitten syynä kilpailujen turhauttavuuteen? Ehkä olisi aika ottaa ohjat käteen, mutta juu, niitä ohjia on jo kädessä sen verran että sormenpäät ovat aivan rakkuloilla.