Tijuana Stables on avattu, kolmet villit avajaiskilpailut löytyvät toiminta osiosta.

Juuri nyt tuntuu siltä, että virtuaaliharrastus on pelkkää työtä, työtä, työtä ja vielä kerran työtä. Tuhrasin avuttomat ja väsyneet yön pikkutunnit hevosten ulkoasujen vaihtelemiseen, valvoin pahan kokiksen voimalla ja Jukka Poikaa kuunnellen. "Oishan ne voinut tehdä päivälläkin" Tietysti. Niin teinkin, juuri äsken. Mutta se nyt ei ollut se pointti, vaan se että kaikki tuntuu olevan vain kisakalenterien päivittelyä, tulosten listailua, kisaosallistumisia, koodausta, avutonta vanhojen unohtuneiden hevosten tyrkyttämistä haluttomille ostajille ja ties mitä. "No ei ole pakko harrastaa jos on noin tylsää ja pitää valittaa. " Niinpä, mutta harrastanpa nyt kuitenkin, on tässä enemmän hyviä kuin huonoja puolia.

Ja se varsinainen asiani. Virtuaalimaailma on täynnä suorittamista. Hevosia kisataan kuin hullut (tahtia johon oikea hevonen ei pystyisi), käytetään laatiksissa, kantakirjatilaisuuksissa ja näyttelyissä. Hevoset eivät kelpaa mihinkään elleivät ne ole täydellisiä, tallit ovat merkityksettömiä jos ne ovat vain keskitasoa. Toki löytyy poikkeuksia, mutta nehän vain vahvistavat säännön. Virtuaalimaailman suorituskeskeisyys ei toisaalta ole lainkaan paha asia, ellei se äidy liian vakavaksi, jolloin koko leikistä tulee pakkopullaa. Ilman suorittamista tallien ja hevosten taso olisi matalampi, ja pinnalle nousisivat ne harvemmat jotka suorituskeskeisessä virtuaalimaailmassa kuuluvat keskitasoon. Suoritusten maailmassa täytyy oikeasti tehdä töitä päästäkseen tunnetuksi, olla valmis panostamaan ja keskittymään harrastukseensa. Suorittaminen nostaa rimaa korkeammalle.

Ja sitten pääsenkin julistamaan Meepun ilosanomaa, nimittäin ystäviä virtuaalimaailmassa. Monet harrastajat tekevät omia juttujaan ilman sen suurempaa tutustumista toisiin harrastajiin, tai edes saman rodun kasvattajiin. Minusta on äärimmäisen outoa, että joku ylipäätään pystyy kasvattamaan mitään hevosrotua tutustumatta muihin kasvattajiin. Itse pyrin tuntemaan omien rotujeni muut kasvattajat ainakin tallin nimeltä, kuten tunnenkin, ja monien kanssa juttelen mesessä lähes päivittäin. Myös muihin olen tutustunut, ja muutaman kerran myös tavannut irl. Virtuaalimaailma on hyvä mahdollisuus luoda uusia ihmissuhteita, ja sen käyttämättä jättäminen on hölmöä. Netin kautta on helppo tutustua, ei tarvitse punastella ja epäröidä. Olen itse saanut paljon ihania uusia ystäviä, joihin pidän säännöllisesti yhteyttä. Nyt siis kaikki pyytelemään toisten kasvattajien messengerosoitteita ja rohkeasti juttelemaan, muuttuu koko harrastus kivemmaksi. :)