Tässä lähiaikoina meille on tullut ihan kivasti uusia hevosia, enimmäkseen ylimääräisiä heräteostoksia ja sen semmoisia. Olen kuitenkin sen verran tyytyväinen että väänsin vähän esittelyäkin.

Netin ollessa toissaviikonloppuna toimimaton väsäsin itselleni kolme haffutuontia kuvista joita olin saanut sinä lauantaina tallilta (surkeita, mutta yritän saada seuraavalla kerralla parempia). Tammat Popi, Hazel ja Badde odottavat vielä sitä päivää kun jaksan alkaa miettimään niille oria muutaman varsan hankintaan, onhan minulla sentään luvat jollekkin haflingerfarmille. Oikeastaan en ole koskaan erityisemmin pitänyt haflingereista - ne olivat joskus hirveä muoti-ilmiö ja muistuttavat mielestäni liikaa suomenhevosia. Irl ne ovat kuitenkin aika suloisia ja Hazelin kuvissa oleva ponski mukava ratsastaa.

RDN:n kasvattimarkkinoilta etsiskelin itselleni aluksi walkereita, mutta päädyin järkevien ostosten sijaan vähän shoppailemaan. Ostin baskirianponin, josta aluksi piti tulla tamma nimeltään Bucaya Radon. Tammakuvia en kuitenkaan mieleisiäni löytänyt, niinpä Bucayasta tuli Bucoye ja kuvissa seisoo varsin komea rautias. Olen pienestä asti ihaillut baskirianponeja kellertäväksi kuluneessa Hevosten Maailma -kirjassani. Kuvan poni on niin ihanan punainen ja kiiltävä, samoin nurkassa olevassa pikkukuvassa punaisesta ponista vihreällä nurmella on ihanan räikeä kontrasti.

Jo hiukan vanhempi ostos on Déspotan kaveriksi hankittu galiceño-ori Papito TR. Mukava pari, joka vanhetessaan tulee jättämään jälkeensä parit varsatkin tallin kasvatusliitteen alle. Ehkä hankin lisääkin galiceñoja, kukapa tietää. Ainakin suunnitelmissa kovasti olisi, kunhan laiskuudeltani saisin jotain aikaiseksi.

Ardour Lipizzansista on ollut puhessa Gin Ahaltekin ja Ionicin blogissa. Hankin sieltä itse ensimmäisten joukossa kasvatin, lipizzatamma Ardour Petranan. Tuskin tulen kisaamaan tuolla mitenkään erityisesti, mutta varsoja se varmaan saa ulkopuolisilla oreilla - tai ehkä omilla, jos hankin sellaisia joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tänään väsäilin sivut ensimmäiselle, mutta ei viimeiselle rmh-ponilleni. Pitkäsukuinen tamma Carolina Ion on tyypillinen esimerkki minusta, joka aloitan jonkin rodun kasvatuksen ja hankin ensin yhden pitkäsukuisen ja tuon loput itse. Tosin en vielä tiedä kuinka paljon aion kalliovuortenponeja hankkia, mutta ainakin muutaman vielä.