Maanantait ovat kamalia. Aina vain sataa. Aamulla kouluun kahdeksaksi, olen aina myöhässä ja näytän rähjäiseltä. Kotiin tullessa eivät huvita edes virtuaalitallit, vaan painun pehkuihin suoraan ruuan jälkeen. Silloin tällöin päässä pyörii hölmöjä ideoita lopettamisesta uuden tallin perustamiseen.

Mutta onneksi on tiistait. Aamulla on pirteä olo, illalla istun ruudun ääreen pää pullollaan puhtia tehdä kaikki tekemättömät työt ja jopa kirjoittaa hiukan blogiin. Telkkarista tulee töllöteltävää ja kaapissa on ruokaa. Kaikin puolin hyvä päivä siis.

Tulin tässä vähän aikaa sitten miettineeksi, miten oikein päädyin virtuaalimaailmaan. Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole siitä aavistustakaan koska siitä on jo parisen vuotta eikä minulla tunnetusti ole mikään kaikista paras muisti. Niinpä siirtykäämme ajasta hiukan eteenpäin, nimittäin siihen hetkeen kun palasin virtuaalimaailmaan.

Lopetin ensimmäisen kunnon virtuaalitallini Bocciolo Biancon keväällä 2007, vuoden pituisen elämän jälkeen.  Pian se nousi taas hetkeksi pystyyn nimellä VT Woodstock, mutta kuoli taas ja tällä kertaa lopullisesti. Samoin kuoli harrastukseni puoleksi vuodeksi. Ajauduin takaisin eräänä yksinäisenä kylmänä iltapäivänä, tarkalleen ottaen 9.11. Silloin syntyi Tahdon Voimalla, myöhemmin nimeltään Touhukainen ja Lustlik. Ei minun ollut tarkoitus enää palata, ajattelinkin tallin kuolevan innostuksenpuutteeseen hyvin nopeasti. Siitä huolimatta pistin sen pystyyn ja aloitin suomenhevosten ja eestiläisten kasvatuksen. Aluksi päätin olla olematta minkäänlaisissa tekemisissä VRL:n kanssa - en ymmärtänyt siitä mitään enkä halunnutkaan ymmärtää, koska olen luonteeltani uudistuksia vastustava ihminen. Jotenkin kuitenkin ajauduin mukaan ja päässäni napsahti. Tajusin miten hieno järjestelmä virtuaalimaailma on ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa minulle!Tästä oikeastaan ajattelen varsinaisen taipaleeni virtuaalimaailmassa alkaneen, sillä sitä aiemmin touhuni oli mitätöntä kakaran näpertelyä.

Touhukaisen vaiheet joulu-tammikuussa ovat jääneet minulle itselleni jo hiukan hämärään, enkä muista niistä paljonkaan. Kouluttauduin virtuaaliseksi ratsastuksenopettajaksi ja päätin tehdä tallista ratsastuskoulun. Jossain välissä toiseksi omistajaksi liittyi Goth., ja tallin muuttoon se sitten lopahtikin loppujen lopuksi. Ensin rakentelimme puuhakkaasti tallia Jakuliina.orgiin, mutta eräänä päivänä päässäni napsahti taas ja tajusin, ettei tavallisissa suomenhevosissa ollut enää mitään annettavaa minulle. Perustin Tijuana Walkersin, ja vähitellen Touhukainen unohtui ja myin hevoset pois kenelle tahansa joka halusi.

Tijuana Walkersin perustamista voin hyvällä omallatunnolla kutsua virtuaalielämäni parhaaksi päätökseksi - ilman sitä nysväisin ehkä yhä keskinkertaisten suomenhevosteni kanssa jollain pienellä ruputallilla joka ei koskaan yllä ruohonjuuritasoa korkeammalle. Harvinaisiin rotuihin tutustuminen toi mukanaan jalostuksen ja yllättäen myös kisaamisen viehätyksen, paljon mahdollisuuksia ja aivan uusia ulottuvuuksia tähän harrastukseen. Ehkäpä olisin jo kadonnut virtuaalipuuhista ellei Tijuana Walkers olisi syntynyt, kuka tietää.

Jos ajattelee, että oikeastaan saavuin virtuaalimaailmaan vasta viime vuodenvaihteessa, voi sanoa etten ole ollut mukana edes vuoden päiviä. Shokeeraavaa.