Kun Tijuana's -walkerkasvatus täyttää tässä helmikuussa vuoden verran, tulin eilen illalla pohtineeksi omaa kehitystäni tämän vuoden aikana ja virtuaalihistoriaa muutenkin. Ehkäpä se olisi hyvä aihe kirjoittaa. En halua vatvoa mitään tositosi vanhoja juttuja, niistä olen paasannut muuallakin enkä enää edes muista milloin mikäkin tallini lopetti ja toinen vaihtoi nimeä - ne ovat sitäpaitsi asioita joita kukaan muu kuin minä ei muista. Niinpä aloitan vuoden 2008 alusta.

Vuosi sitten olin vielä aivan hakusessa kaiken kanssa. Kasvatin suomenhevosia, eestinhevosia ja puoliverisiä (!!!) tavallisilla tarhakuvilla ilman minkäänlaisia kisakalentereita tai hienoja sukuja - niinpä minua tuskin olisi ikinä noteerattu muualla kuin eestinhevosten parissa. Kun jossain vaiheessa tuo mihinkään etenemätön tuhraaminen alkoi kyrpiä, ajauduin jotenkin kummallisesti tennesseenwalkerien pariin. Taisipa olla niin, että tilasin netistä itselleni tällaisen (harrastan hevosfiguurien keräilyä) ja ihastuin sen uljauteen todella. Niinpä ehkä epätoivo ja tylsistyminen ajoivat minut etsimään rodusta tietoa hevosmaailma.netistä ja kasvattajia VRL:n kautta. Rakastuin yhä enemmän ja hyppäsin tylsistä suomenhevosista minulle aivan uuden hienon rodun pariin. Tijuana Walkersin ensimmäinen ulkoasu kaikessa epäkäytännöllisyydessään edustaa yhä minulle jollain erityisellä tavalla virtuaalisten tennesseenwalkereiden syvintä olemusta.

Se on erikoista, miten minun oma indentiteettini virtuaaliharrastajana on kehittynyt pelkästään yhden vuoden aikana. Vuosi sitten pidin hienona, jos puhuin mesessä jollekin, jota joku oli sanonut todella tärkeäksi tyypiksi ja joka kuulemma omisti jonkin sikamageen hevosen josta en itse ollut koskaan kuullutkaan. Nyt minussa ei enää herätä ihailua se, että omistaa huippuunsa kisatun VIR MVA Ch-koulupuoliverisen tai jonkin kaikkien ihaileman suomenhevostallin. Sen sijaan nyt kunnioitan niitä, jotka ovat mielestäni tehneet oikeasti jotain merkittävää tai joiden kanssa minulla on jotain yhteistä, esimerkiksi Feanaro, Meepu, Heidi M, Kerppa, Gin, Sirpa, mmango jne.

Myös Tijuana Stables on kehittynyt tässä ajassa paljon. Se aito ja alkuperäinen Tijuana Walkers oli pieni viiden tai kuuden hevosen talli, jolle oli mietitty sijainti hyvin tarkkaan. Sivuilla oli tarkka kuvaus tallialueesta ja lisäksi kuvia ja tietoa eräästä Yhdysvaltojen osavaltiosta Wisconsinista, jossa talli sijaitsi (tätä kiiteltiin kovasti!). Hevosilla oli pitkätpitkät luonteet ja kilpailin niillä paljolti kaikissa lajeissa joita keksin. Näistä ensimmäisistä hevosista minulla on vielä itselläni Ballard BRN ja MD Release The Music. Tässä ajassa nekin ovat kasvaneet tallin kuopuksista näyttelytähdiksi. Muut alkuperäisen Tijuana Walkersin hevoset menin myymään, ja ne kaikki taitavatkin asua nykyään Hpnotiqissa. Silmarillion WHAT oli ensimmäinen, sen toin itse. Muistan, että sillä oli nätit kuvat Westwood Farmsilta. Latoya toi minulle Nonstance Bloedin, enkä vieläkään jaksa lopettaa tykkäämästä sen nimestä. Sekä Nonstance että Silmarillion tulevat näkymään vahvasti walkerkasvatuksessani tulevaisuudessakin, nehän ovat rakkaan Jimmyni vanhemmat. Sen sijaan Wenarie Suzy Marquita taitaa jäädä minun suvuistani kokonaan pois - asuuhan sen varsa Southern Dandy kuitenkin Djoehemissa, jossa suku on jatkunut jo yhden polven verran.

Kun Tijuana Stables sitten syntyi, siitä tuli saman tien monenkirjava talli. Löytyi kladrubeja, eestinhevosia, lusitano ja muita. Hevosmäärä kasvoi kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen tässä puolivuotisen aikana, eikä se näytä vielä olemaan ainakaan vähenemään päin...