Näin VKBY:n avajaisten korvilla on hyvä julkaista kirjoittamani esittelyjuttu kladrubinhevosista. Sen oli alun perin tarkoitus ilmestyä Virtuaalihevoslehti Pfiffissä, joka nyt näyttää kuitenkin lopahtaneen. Siispä se julkaistaan täällä. Kiitos Ginille joka opasti minua kladrubinhevosten virtuaalihistorian parissa. :)

Kuinka moni virtuaaliharrastaja on kuullut kladrubinhevosesta? Saati sitten tietää rodusta nimeä enempää? Tuskinpa kovinkaan moni. Vasta tämän vuoden puolella hiljaisen nousunsa aloittanut harvinaisuus on siis syytä esitellä suuremmalle yleisölle lehtijutun muodossa.

Kuten jo sanottu, rotu on vasta nyt nostamassa päätään virtuaalimaailmassa. Tällä hetkellä yksilöitä löytyy kymmenisen kappaletta, eikä lukema taida koskaan ollut tätä paljonkaan suurempi. Kladrubinhevonen oli niitä rotuja, jonka yksilöitä löytyy yksi sieltä, toinen täältä, ja ne ovat harvinaisia kaikessa hiljaisuudessa. Ei näinkään aina ole ollut, nimittäin kuulemani mukaan muutama vuosi sitten joku virtuaalihevosia jo pitempään harrastanut perusti kladrubeja kasvattavan siittolan. Tämä tuntematon siittola toimi varsin vähän aikaa eikä sen mahdollisesti jälkeensä jättämistä kasvateista näy virtuaalimaailmassa enää jälkeäkään. Silti se on ensimmäinen virtuaalinen kladrub-siittola koskaan, joskin melko hyödytön virstanpylväs rodun historiassa. Tämän hetkellisen innostuksen jälkeen kladrubinhevoset ovat olleet melkoisen unohduksissa pitkän aikaa, kunnes Ionic edellisvuonna otti riveihinsä kaksi rodun edustajaa. Nyt kun kaksi muutakin kasvattajaa on löytänyt rodun ja perustanut rotuyhdistyksen (VKBY), voimme vain toivoa parasta kladrubien suosion puolesta.

Miksi juuri kladrubit sitten ovat niin harvinaisia? Kuten suurimmalla osalla harvinaisista roduista, ongelmana ovat tietysti kuvat. Lipizzojen kuvat käyvät kladrubeille kunhan hiukan valikoi, mutta jos oikeiden kladrubien kuvia haluaa, farmeja tuskin löytyy kahtakaan, sillä rotu on erittäin harvinainen myös oikeassa elämässä. Siitä päästäänkin toiseen syyhyn. Monet virtuaaliharrastajat haluavat tuttuja rotuja, sellaisia joiden kanssa ovat työskennelleet myös arjessa, eli puoliverisiä, tuttuja suomenhevosia ja sen sellaisia. Seuraavaksi onkin siis syytä tutustuttaa lukijat rotuun myös nippelitiedon puolelta.

Kladrubinhevosten alkuperäinen käyttötarkoitus oli olla kuninkaallisia vaunuhevosia, ja siltä ne näyttävätkin. Hevoset ovat vahvoja ja majesteettisia, rakenteeltaan ne ovat melko tukevia. Niillä on lihaksikas ja kaareva kaula, vinot lavat, pitkänomainen runko ja pyöreä takaosa. Erityinen tuntomerkki näiden hevosten ulkonäössä on kyömy pää, joka joillain yksilöillä saattaa olla jopa hiukan hassun näköinen. Tämä piirre kuitenkin antaa hevosille ripauksen aristokraattista arvokkuutta. Väritykseltään Kladrubinhevonen on lähes aina kaunis kimo, lukuun ottamatta harvinaista mustaa linjaa. Paitsi ulkonäöltään, kladrub on ihailtava myös luonteeltaan. Ne ovat älykkäitä, kilttejä ja palvelualttiita. Nämä ominaisuudet ovat joillain roduilla harvassa, mutta kladrubeilla ne kuuluvat lähes kaikille.