Todellisesta hetken mielijohteesta eilen perustamani Tijuanan Koulutuskeskus elää toista päiväänsä ja kiirettä pitää. Kun äsken purin jonoa ja kirjoittelin kommentteja, uusia viestejä tulvi lisää tuon tuostakin, kaiken kaikkiaan taitaa kolme tai neljä vielä odotella jonossa sähköpostissani. Ilmeisesti ainakin laukkureita tulisi mielellään koulutukseen, joten voisin harkita erillisen laukka- ja ravikouluttajien hankkimista jos kukaan jaksaa tuota hommaa hoitaa.

Olen vasta vähitellen alkanut ymmärtää virtuaalimaailman tarjoamia kaikenlaisia erilaisia mahdollisuuksia. Ei ole pakko pitää tallia - voi perustaa koulutuskeskuksen, rotuyhdistyksen, mennä töihin vaikka vrl:ään, olla hoitaja, ratsastuksenopettaja, hääriä yleisenä takapiruna kaikessa mitä vatsaan tulee... mahdollisuuksia on tuhottomasti! Tuskinpa itse jättäisin virtuaalijuttuja vaikka tallinpitoon kyllästyisinkin, olenhan opiskellut ratsastuksenopettajaksi ja rakastan valmennuskommenttien kirjoittamista. Ei ole pakko lopettaa, jos hevoset alkavat maistua puulta. Ja kuten Meepu tulevaisuutta maalaili, voin minäkin vaikka helposti lopulta tutustuttaa omat lapseni virtuaalimaailmaan, kun se aika tulee.

Tässä tekstissä ei välttämättä ollut mitään pointtia, mutta ei tarvitsekaan. Syystä tai toisesta olen vain mahdottoman iloisella päällä!