Moi taas.

Tänään koin ensimmäisen päiväni työharjoittelussa ratsastuskoululla. Se karsi aika paljon toiveita omasta hevosesta, ja lopulta yksinäni tauolla torkkuessani tajusin että pidän virtuaalihevostelusta ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin oikeista hevosista. Oikeat hevoset purevat, potkivat, sairastuvat, syövät, kakkivat, syövät lisää ja niitä pitää hoitaa sekä liikuttaa vaikka ei jaksaisi.

Hmm. Ehkä löytäisin virtuaalihevosteluun uutta hohtoa keksimällä jotain uutta tai jättämällä vihdoin ne vähemmän mielenkiintoiset ja taakkana perässä roikkuneet jutut pois. Esimerkiksi eestinhevosia olen pitänyt suureksi osaksi jonkinlaisesta vastuuntunnosta. "Yhyy yhyy, vanhat suvut kuolee eikä kukaan pelasta" -tyylistä vaikerrusta vaikka en erityisemmin pidä koko rodusta tai ole edistänyt asiaani juuri yhtään. Kamalan tavallinen, tylsä kisata esteitä ja koulua (ja valjakkoa, koska mulla on liikaa valjakkoheppoja). Ehkä myyn kaikki pois ja alan keskittyä muihin rotuihin, erityisesti askellajeihin.

Nytkin olisi niiiin ihana mangalarga myytävänä...