Pian se on edessä. Elämäni ensimmäinen virtuaalihevosen kuolema. Onhan niitä unohdettu ja jätetty lojumaan, mutta muistosivuja en ole koskaan tehnyt, siksi tämä on jotenkin koskettavaa. KTN Õnnis ja KTN Nõue alkavat kumpikin olla jo kumpikin taivaan portteja kolkuttelemassa (samoin Lumi, mutta otan oikeudekseni teettää sillä vielä viimeisen varsan vaikka se ei todellisuudessa ehkä olisi mahdollista). Kumpikaan oreista ei ole ollut minulla kauaa, saapuivat samoihin aikoihin kun tämä blogi perustettiin, ja en vieläkään osaa olla ihmettelemättä sitä ihmettä joka tapahtui kun kerran kuolasin Dart's Doraa.

Haluan siis puhua virtuaalihevosen kuolemasta. Se ei ole kovin sykähdyttävä tai paljon puhuttu aihe, tai ainakin luulen niin.

Jotkut tappavat hevosensa "vanhuuteen" jo siinä viidentoista vuoden iässä, kun kisaaminen on takana ja tallin ovilla kolkuttelevat uudet nuorikot, jotka kaipaavat itselleen karsinaa. Toiset tekaisevat hevosilleen sairauksia, jotka vievät ne taivaslaitumille sopivasti samoihin aikoihin kun sillä naapurin Pirkolla on myytävänä aaaaaaivan ihana uusi kisatykki. Jotkut loppuun asti ajatelleet ovat ensin kisanneet hevosensa ja ruvenneet vasta vanhemmiten teettämään varsoja kun kisaura on ohi. Ei siis kaikkea heti, niin että hevonen käy turhaksi täyttäessään kymmenen. Jotkut tunnolliset etsivät hevosilleen vanhainkodin (joita muuten on ikävän harvassa nykyään, miksi?) tai laittavat sen yksityiseksi kaverin talliin. Itse kuulun niihin, joiden hevoset ovat jo saaneet tarpeeksi (liikaa) jälkeläisiä täyttäessään kymmenen. Olisi houkuttelevaa sanoa hevosen menehtyneen vaikkapa kaviokuumeeseen, kun ei sitä kukaan halua enää ostaa ja tilaa pitäisi saada nuoremmalle sukupolvelle. Olen kuitenkin vannonut, että hevoseni eivät ainakaan vanhuuteen kuole ennen kuin täyttävät 20 - pakkohan sen on olla kovin raihnas joka 15 -vuotiaana kuolee. (Oikeastaan tähän virtuaalimaailman himokisaukseen suhteutettuna se voisikin olla ihan mahdollista, mutta ei nyt tartuta pikkujuttuihin. ) Minulta vievät vain turhaa tilaa tallilla ne, jotka ovat jo hoitaneet kisauransa ja saattaneet maailmaan yli puolet tallini kasvateista. Houkutus tosiaan on suuri, mutta kehtaanko olla huono ihminen ja heittää vanhat konit romukoppaan? Olenko huono ihminen jos teen niin? Onko hyväksyttävää keksiä hevosilleen sairauksia, joihin ne kuolevat?

Omasta mielestäni virtuaalihevosen saa tappaa, kunhan sitä ei tee jokaiselle hevoselleen vaikkapa myymisen sijaan. Kyllähän hevoset oikeastikin kuolevat sairauksiin, niin mikseivät virtuaalisestikin? On kuitenkin syytä pitää järki kädessä, eikä lähteä lahtaamaan hevosia liukuhihnatyyliin. Itse otan juttuun myös tunteen mukaan - jos hevosten tappaminen ei tunnu miltään, se on vähemmän hyväksyttävää kuin jos omistajalle meinaa vaikkapa tulla tippa linssiin kun oma rakas koni pääsee taivasten laitumille. (Tietysti oma lukunsa on vaikkapa Ionic, jossa hevosia on niin paljon että väkisinkin niitä kuolee vähän väliä ilman sen suurempaa surua. )

Njaah.