Nyt en oikein keksinyt mitään ajankohtaista (?) josta voisin kirjoittaa, joten tartun itselleni mieluiseen aiheeseen, nimittäin harvinaisiin hevosrotuihin. Enhän tietysti ole mikään ekspertti, toisin kuin vaikka Kerppa tai Ionicin tyypit, jos nyt ketään voi edes harvinaisten rotujen ekspertiksi nimittää.

Ensin oma mielipiteeni. (edit - koska en heti aloittaessani keksinyt tehdä aiheesta topicia) Mikä tekee harvinaisista roduista niin ihania? Harvinaisuus. Ja mikä tekee harvinaisten rotujen kasvattajista niin ihailtavia? Rohkeus, jota ei oikeastaan ole sen kummemmin, koska harvinaisten rotujen kasvatus virtuaalimaailmassa ei oikeastaan ole sen hankalampaa kuin vaikka puoliveristenkään,  ehkäpä tarvitsee pyydellä muutamat luvat joiltain häröiltä farmeilta tai piirrellä kuvia (tai jättää heppansa suosiolla kuvattomiksi). Sillänsä vaikkapa kladrubinhevosten kasvatus on helpompaa  kuin vaikka puoliveristen, sillä puoliveristen parissa täytyy olla laadukas, kilpailla himona ja yrittää hirveästi kun nurkan takana on koko ajan joku joka jyrää ylitsesi omilla hippusen hienommilla puoliverisillään ja tallillaan, kun taas kladrubien kanssa voi rauhassa ottaa rennosti kun missään ei näy ketään joka jyräisi ylitsesi VIR MVA Ch KTK -hevosillaan.

Tietysti on aina se perustavoite, jota kaikki harvinaisten kasvattajat ajavat - oman rotunsa suurempi suosio. Mutta onko rotu enää yhtä viehättävä, kun sen edustajia löytyy joka toisesta nurkasta? Tuskinpa, sillä silloin ne, jotka ovat rodun alun perin löytäneet, ovat menettäneet osan persoonallisuuttaan ja erikoisuuttaan. On siis aika jättää hyvästit ja siirtyä suosiolla seuraavien harvinaisuuksien pariin. Itse ihmettelen eestinponeja. Kaikki tuntevat rodun, yksilöitä löytyy ihan kiitettävästi yli 200, mutta kasvattajia on kaksi, minä ja Suvi.K, ja puolet rekisterin hevosista on unohdettu, kuolleita ja sivut kadonneita. Laadukkaat hevoset siis ovat harvassa, enemmän kuin yksipolvisen suvun omistavat hevoset täysin kiven takana. Itselleni olivat oikeita onnenpotkuja orit  Nõue ja Õnnis.

Mieltä lämmittävät kaikenlaiset harvinaisiin rotuihin liittyvät topicit ht.netissä, ja luen ne aina vaikkei minulla olisi mitään tekemistä vaikkapa pohjoisnorjanponien kanssa. Ikävä kyllä niitä on hirveän vähän, ja enimmäkseen paikka täyttyy russikeskustelusta, connemaroista, new foresteista ja niin monista puoliverisistä etten edes viitsi linkittää. Surkujen surku. On siis aika perustaa oma topic, ah-niin-omaperäisellä otsakkeella "Harvinaisista roduista". Alku oli kankeaa (ehken ollut ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi?) ja vastaukset parin lauseen luokkaa.  Pienen johdattelun jälkeen sain Shinyalta seuraavan vastauksen:  "Suokit, puoliveriset tai mitkään muutkaan tavallisimmat rodut ei oo koskaan iskeny muhun, tykkään enemmän näistä harvinaisemmista ja erikoisemmista roduista, ja nimenomaan poniroduista. Ja etenkin kaikki erikoisemman väriset, kuten just tiikerinkirjavat, on aina ollu sydäntä lähellä. Että lähinnä mieltymyksestä se oma kasvattirotukin lähtöisin."  Syitä on monia, joskus ne ovat näinkin yksinkertaisia kuin vaikkapa ponien ulkonäkö.  Unnur  taas ruoti asiaa hiukan tarkemmin, ja oli melko samoilla linjoilla kanssani  siinä, että harvinaisilla roduilla on helpompi erottua massasta ("harvinaisten rotujen viehätys on ehkäpä siinä, että on ns. edelläkävijä, tekemässä jotain, mistä muut eivät tiedä niin paljon. On myös helpompaa tuoda tallinsa tunnetuksi, kun erottuu joukosta jo pelkästään kasvatusrodun perusteella. Esimkerkiksi puoliveritalleja on niin paljon, että on vaikea erottua joukosta - ainakin minun silmissäni kaikki koulupainotteisia puoliverisisä kasvattavat tallit ovat melko samanlaisia, harva jää mieleen. ") Monille tuntui juuri massasta erottuminen ja ihmisten mieleen jääminen olevan hyvin tärkeää, kuten Rinja se tiivistääkin, "suokkitallia hyi että". Hyvän mielipiteen rodun suosiosta, eli siitä mitä tapahtuisi jos harvinaisesta yhtäkkiä tulisikin suosittu, tarjosi meille Ireth: " Jos noista kahdesta rodusta yllättäen tulisi suosittu, olisin oikeastaan melko tyytyväinen. Dutch harness horseja ei lisäkseni kasvata kuin yksi (?) henkilö, joten voisin olla varma, että jos rotu tulee tunnetuksi, olen itse siihen jotenkin osallisena " Tämä pätee varsinkin niiden rotujen parissa, joilla tosiaan on kasvattajia vain muutama, jolloin ne kaikki muutama alkuperäistä kasvattajaa ovat lähes väistämättä jollain lailla osallisia rodun suosion kasvuun. Jos taas kasvattajia on hiukan enemmän, niin kuin vaikka twh'illa, aivan jokainen talli ei voi olla osasyypää rodun suosion kasvuun, vaan kunnian vievät ne jotka ovat taistelleet eniten. Heidi M. vei sanat suustani kilpailuasiassa: "Hyvänä pidän sitä mm että ei tarvitse ottaa stessiä kilpailemisesta jos tahtoo tallinsa tunnetuksi toisin kuin puoliveristen parissa." Olisi rasittavaa, jos oikeasti joutuisi kiertämään kilpailuja 24/7 pysyäkseen edes joten kuten varteenotettavana kasvattajana. Jos yhtäkkiä ei enää huvittaisi,  kaikki lässähtäisi.

Kiitän kaikkia vastanneita. :)