Heipä hei. Tänään on vaihteeksi luvassa hiukan enemmän pohdiskeltua asiaa virtuaalimaailmasta.

Olen moneen otteeseen hamsterinkasvatusta miettiessäni tullut sattumaltakin pohdiskelleeksi virtuaalisen ja oikean elämän jalostuksen eroja. Niitähän on valtavasti! (Toisaalta asiaa voi miettiä myös suhteellisesti ja joku saattaa hetken mietittyään keksiä monia hyvä argumentteja väitettä vastaan.)

Virtuaalimaailmassa tuodaan hevosia. Tuodulla hevosella ei oikeastaan ole vanhempia tai isovanhempia muuten kuin nimellisesti. Se on sukunsa ensimmäinen hevonen, siitä alkaa vaikkapa Polle Koninkauluksen sukulinja.  Oikeasti niin ei voi tehdä - oikean elämän Polle Koninkauluksellakin on isä sekä emä jonka kohdusta Polle on putkahtanut ulos. Polle Koninkaulus IIIXVII:n sukua voi seurata isoisoisoisoisoisovanhempiin asti, ja se jatkuu yhä! (Paitsi jos rotu ei ole kovinkaan vanha ja Polle Koninkaulus ykköstä voi kutsua sen ensimmäiseksi edustajaksi.) Olisipa hauska tietää virtuaalimaailman pitkäsukuisin hevonen, kuinkakohan monta polvea sillä on? Ei varmastikaan yhtä montaa kuin meidän Koninkauluksellamme.

Virtuaalimaailmassa hevosen omistaja on se, joka tekee hevosesta laadukkaan. Hän valitsee kuvat eli ulkonäön, kilpailee, näyttelyttää ja raijaa hevostaan muuten vain kaiken maailman kissanristiäisissä. Oikeasti kasvattajat eivät oikeastaan koskaan voi kunnolla tietää millainen varsa heidän hevosistaan syntyy. Onko se kuvankaunis, omaako se uskomattoman hyppykapasiteetin vai onko se niin ruma ettei siitä erota päätä eikä häntää. Virtuaalimaailmassa varsoja luodaan vaikka hetken mielijohteesta ja ne aloittavat kilpailemisen saman tien, oikeasti niitä odotellaan vuoden päivät ja paapotaan vuosia ennen kisakentille ehtimistä.

Ajattelin, että virtuaalinen kasvatus antaisi jonkinlaista osviittaa hamsterinkasvatuksen alkutaipaleelle. Asiaa pohdittuani päätin, etten ala kasvattaa hamstereita vaan teetän poikaset aina silloin tällöin. Virtuaalikasvatus kun on ainakin kymmenkertaisesti helpompaa.