Joku aika sitten ht.netissä kyseltiin, mikä virtuaalimaailmassa on vikana. Jotain pientä minä sinne vastailin, mutta hitaana ihmisenä tulin ajatelleeksi asiaa kunnolla vasta vähän myöhemmin.

Minua virtuaalimaailmassa ärsyttää se, että ihmiset lopettavat harrastuksensa. Ymmärtäähän sen kun on oikea elämä, pitää päästää irti, ei huvita, naurettava pikkutyttöjen harrastus, kone kaatui ja hävitti kaiken, pitää opiskella, pitää tehdä töitä,  ufot tulivat ja kaappasivat, kuolin, sairastuin, mummu tai paappa kuoli, kukaan ei tykkää tallistasi, sinusta puhutaan paskaa, et tullut kuuluisaksi päivässä, et saanut hoitajia... Mutta nyyh! Miksi pitää lopettaa ja jättää hevoset lojumaan? Tai vain julmasti poistaa sivut, myymättä hevosia tai ilmoittamatta mihin ne on myyty? Miksi kaikkein ihanimmat tallit lopettavat, miksi hyvin alkanut juttu yhtäkkiä ei kiinnostakaan. Ärr.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii ehkäpä se, kun itse aloitin viime vuodenvaihteessa eestinhevosten kasvatuksen. Silloin toimin yhteistyössä kahden kivan tallin Naquilan ja Hurjalan kanssa, jotka molemmat yllättäen lopettivat toimintansa aivan alkuvuodesta. Silloin ei minuakaan kiinnostanut yksin tyhjästä nyhjätä ja siirryin vaivihkaa eestiläisistä tennesseenwalkereihin, myin kaikki pois ja palasin vasta keväällä. Ja nyt lopetin taas niiden kanssa, mutta sentään yritän olla jättämättä ketään onnettomaksi.