Jättäydyinpä sittenkin pois Herraskartanon toiminnasta. Aavistelinpa nimittäin jo mukaan mennessäni, että hetken innostus vaihtuu parissa kuukaudessa kyllästykseen, jättimäiseen työmäärään ja kahteen talliin josta kumpaankaan en panosta kunnolla.

Päätin siis hypätä kelkasta ajoissa ennen kuin minuun iskee se ärsyttävä tapa - velvollisuudentunto, joka piti minut muun muassa eestinhevosten parissa ihan liian kauan, vaikka ne eivät kiinnostaneet  kunnolla oikein ikinä. (Toisaalta se taas on kantanut Tijuana Stablesin monien vaikeiden aikojen yli) Ennen kuin päätin jättäytyväni pois, kerkesin rakentaa Maijulan Hevostilallle pienet sivut, joilla oli etusivu, tallipäiväkirja ja kertomus omasta virtuaalisesta minästäni. Ehdin kirjoittaa päivyriin yhden tekstin siitä, kuinka saavun tontilleni ensimmäistä kertaa. Pakko sanoa, että tekstiä syntyi ja syntyi ja syntyi kuin liukuhihnalta.

Ehkä minun siis pitäisikin ruveta pitämään Tijuana Stablesille tallipäivyriä, vaikka se nyt on aika kaukana tallista jonka elämästä kertoillaan tarinoita. Pitihän minun joskus, mutta en koskaan aloittanut. Enhän edes tiedä, missä maassa tallini sijaitsee.