Tänä viikonloppuna on Vermossa vietetty taas poninäyttelyitä, ja olen saanut huokaista helpotuksesta kun saan olla täysin ulkopuolinen kaikesta tästä virtuaalimaailman ihmeellisestä myynti- ja vaihtopolitiikasta.

Olen tässä parin viime vuoden sisällä tehnyt tiedostamattoman päätöksen, etten enää käy muiden virtuaaliharrastajien kanssa kauppaa kisoilla, luonteilla, kuvilla tai ylipäänsä millään. Jos jotain annan jollekulle, teen sen ilmaiseksi enkä odota vastapalvelusta. En myy tai anna kuviani yksinoikeudella kellekään, vaan luovutan ne vapaasti kaikkien käyttöön. Jos haluan jonkun tekevän minulle jotain, haluan sen ilmaiseksi tai en ollenkaan.
Viimeiset toisten virtuaaliharrastajien ottamat kuvat katosivat talliltani eestinhevosten myötä vuoden 2008 lopussa. Tallissani ei ole muiden kirjoittamia tekstejä tai muiden kilpailuttamia hevosia. Tekemiäni tekstejä, kuvia ja tuonteja löytyy kuitenkin jonkin verran muilta talleilta.

Näin tarkkaan ajatellen tuntuu kyllä ihan pirun hyvältä olla omavarainen. Minulla ei ole siihen kuitenkaan mitään erityisen painavaa syytä, kunhan vain kyllästyin vaihtotalouden hankaluuteen. Vielä suomenhevoskasvatteluitteni aikana olin koko ajan jollekulle jotain velkaa enkä yhtään perillä, kelle olen myynyt mitäkin kuvia ja kuka on minulle velkaa jotain. En kyllä muista kamalasti välittäneeni palkoista, eikä kukaan niitä oikein minulle maksanutkaan ikinä.