Niinpä sitten kävi, että Maarya lopetti Rojo Gaton ja taitaakin kadota virtuaalimaailmasta melkolailla kokonaan. Niinpä lopettaa myös naurettavan epäaktiivisena noin vuoden päivät toiminut yhdessä pitämämme rotuyhdistys VKBY eli Virtuaalisten Kladrubien ja Berberien Ystävät.

Saattaa olla, että jonkinlainen kladrubinhevosten rotuyhdistys syntyy vielä minun toimestani VRL:n alaisuuteen, mutta nyt ei ole sen aika. Ehkä joskus.

Poistan sivut domainiltani tilaa viemästä, ja siksi pelastankin siellä olleet rotuesittelyt tänne etteivät vallan katoa. Nauttikaa.

"Kladrubinhevonen

Nippelitietoa
- Tsekkiläinen rotu
- Lämminverinen
- Säkäkorkeus 163-173 cm
- Väri kimo, joskus musta

Rodusta muualla / lähteet: Hevosmaailma.net, Kladruber Breeding And Training Farm Inc, USKHA

kuva © slawik

Jos etsit uljasta ja edustavaa lämminveristä hevosta joka sopii paitsi vaikeaankin valjakkoajoon, myös satulan alle koulukiemuroita vääntämään, on Tsekkiläinen kladrubinhevonen ehdottomasti sinun valintasi. Niiden erikoinen kyömy pää ja kauniin kimo väritys kiinnittää kenen tahansa huomion ja lempeä luonne hurmaa lopullisesti.

Jos et vielä ole kuullut kladrubinhevosesta, se ei ole ihme. Vaikka rotu on rantautunut virtuaalimaailmaan jo muutamia vuosia sitten, on se vasta äskettäin alkanut nostaa päätään esiin tuntemattomuudesta. Vuoden 2008 alkupuolella rodusta kiinnostui ensin Ionic, sitten Tijuana ja Maarya joiden toimesta rotuyhdistys sai alkunsa huhtikuussa. Sittemmin monet harvinaisten rotujen kasvattajat ovat ottaneet kladrubinhevoset hellään huomaansa.

Kladrubinhevonen on vuosisatoja vanha Tsekkiläinen hevosrotu, jota on kasvatettu sen kehittämisestä asti Kladrub -nimeä kantaneessa siittolassa lähellä Pardubicen laukkarataa. Alkujaan siittolan perusti keisari Maksimilian II noin vuonna 1552. Siittolassa jalostettiin keisarin arvolle sopivia uljaita valjakkohevosia kuninkaallisten käyttöön. Samainen siittola toimii edelleen nimellä Kladruber Breeding And Training Farm Inc ja se on yksi vanhimmista ja suurimmista talleista maailmassa.

Paitsi virtuaalisesti, on kladrubinhevonen harvinainen myös oikeassa elämässä. Kuten monet muut hevosrodut, myös kladrubinhevonen kärsi toisesta maailmansodasta niinkin paljon, että rotua oli pakko elvyttää risteyttämällä siihen oldenburgeja ja hannoverejä. Siitä huolimatta rotu on edelleen erittäin harvinainen.

Kladrubinhevoset polveutuvat hintelistä berberihevosista, paikallisista Tsekkiläisistä työhevosista sekä Italialaisista ja Espanjalaisista hevosroduista, joita tuotiin Tsekinmaalle 1400- ja 1500-luvuilla suuria määriä. Vaikka kladrubinhevoset yleisesti ovat väriltään kimoja, kehitettiin harvinainen musta sukulinja 1800-luvulla Slatinyn siittolassa. Linja alkoi kahdesta Sacramoso -nimisestä kladruboriista. Kladrubinhevonen on omalta osaltaan vaikuttanut paljon esimerkiksi lipizzanhevosten jalostukseen. Näiden yksi kantaorii Favory oli rodultaan kladrubinhevonen. Nykyään Favory-linjan lipizzoja käytetään silloin tällöin myös kladrubien jalostukseen rodun harvinaisuuden vuoksi.

Kladrubinhevosten kimot orilinjat
Generale - Kun alkuperäinen Generalissimuksen orilinja kuoli, Generale erosi siitä ja muodostui omaksi linjakseen.
Favory - Erityisesti lipizzanhevosten kehitykseen vaikuttanut kladrublinja.
Sacramoso - Alun perin musta linja, joka sekoittui kimoon.
Rudolfo - Lusitano-oriista vuonna 1968 alkanut vielä uusi linja.

Kladrubinhevosen mustat orilinjat
Sacramoso - Kladrubien yleisin ja vanhin musta linja.
Siglavi Pakra - Samannimisestä lipizzaoriista vuonna 1946 alkanut musta orilinja.
Romke - Linja alkoi Hollantilaisesta mustasta friisiläisoriista vuonna 1966.

Tukevahkosta rakenteestaan huolimatta Kladrubinhevoset ovat lämminverisiä. Rodun erityinen tuntomerkki on kyömy pää, joka joillain yksilöillä saattaa olla hyvinkin hupaisan näköinen. Hevosen kaula on kaareva ja lihaksikas, lavat vinot. Runko ja selkä on pitkä, takaosa pyöreä. Jouhet ovat tuuheat, paksut ja kiiltävät. Kladrubinhevoset ovat vahvoja ja niillä on korkeat, elegantit askeleet. Luonteeltaan ne ovat ihanteellisen tottelevaisia ja kilttejä. Kladrubinhevonen on pääasiassa vaunuhevosrotu, mutta pärjää erinomaisesti myös kouluratsastuksessa kauniiden ja korkeiden liikkeittensä sekä taipuvuutensa ansiosta. Valjakko on kuitenkin rodun pääasiallinen käyttötarkoitus, kasvatettiinhan se alun perin juuri kärryjen eteen soveltuvaksi."

© Tijuana, kopiointi kielletty

 

"Berberihevonen

Berberihevonen on varsin tuntematon rotu vielä, vaikka määrä onkin nousussa koko ajan. Rekisteröityjä hevosia on kymmenkunta, kasvattajia vain muutama.
Rodun historia on hämärän peitossa, mutta rotu on hyvin vanha, mahdollisesti arabianhevostakin vanhempi. Berberien polveutumisesta tai juurista ei ole tarkkaa tietoa, mutta on arveltu, että se polveutuisi eurooppalaisesta villihevosesta taikka arabianhevosen kiitolaukkakannoista. Toinen teoria on, että berberihevonen olisi sukua ahaltekinhevoselle. Vaikka rodun historiasta ei paljoa tietoa ole, se tiedetään, että berberihevoset ovat vaikuttaneet arabialaisten ohella entien nykyajan hevosrotujen kehitykseen. Mm. andalusianhevoset polveutuvat berbereistä, ja nämä taas ovat vaikuttaneet monien muiden rotujen kehitykseen. Berberihevoset ovat kotoisin Marokosta, Algeriasta, Tunisiasta ja Libyasta. Alueita kutsuttiin ennen nimellä "barbary coast", viitaten alueiden epäkristillisyyteen. Berberihevosen nimi (engl. barb horse) tulee tästä.

Arabianhevosen kanssa mahdollisesti sukua oleva berberi eroaa kuitenkin huomattavasti rakenteeltaan tästä, eikä ole ulkonäkönsä puolesta yhtä suosittu kuin arabit. Berberihevoset ovat n. 140-50 cm korkeita, pienikokoisia hevosia, jotka luokitellaan lämminverisiin. Yleisimpiä värejä ovat kimo, erilaiset ruunikot ja mustat. Myös rautiaita näkee. Berberin pää on karkeatekoinen ja kapea, sivukuva on kupera. Kaareva, lyhyehkö kaula, pystyt lavat, syvä rintakehä, lyhyt ja vahva runko, alhaalle kiinnittynyt häntä, luisu takapää, ohuet, hyvänmuotoiset ja vahvat kaviot ovat myös rodulle ominaisia piirteitä.

Vaikka hevosten rakenne ei vedä vertoja esimerkiksi englatilaisen täysiverisen rakenteelle, ovat berberihevoset räjähtävän nopeita laukkaajia lyhyillä matkoilla, ja kestävät myös vaellusratsuina hyvin, sillä tulevat toimeen vähällä ravinnolla. Berberihevoset ovat usein kuumia luonteeltaan, ja saattavat olla hankalia käsitellä. Hevoset soveltuvat hyvin (virtuaalisesti kuin oikeassakin elämässä) laukkaratsuiksi, maastohevosiksi, sillä ovat kestäviä ja varmajalkaisia, vaellusratsuiksi yms. Myös kouluradoilla ja estekentillä saattaa rotua nähdä.

Lähteet Gummeruksen Suuri Hevoskirja & Hevosmaailma.net"

© Maarya, kopiointi kielletty